Vanha ja vauras teollisuus- ja kulttuurikaupunki Strasbourg sijaitsee Ranskan ja Saksan rajalla, Ill-joen varrella, ja on Alsacen maakunnan liike-elämän keskittymä. Strasbourgin keskiaikainen keskusta on valittu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Saksan läheisyys ja vaikutus Strasbourgin historiassa näkyy kaupungin arkkitehtuurissa, kielessä ja ruokakulttuurissa. Strasbourg on 1800-luvun lopulta lähtien vaihtanut viisi kertaa kansallisuuttaan Ranskan ja Saksan välillä. Nykyään Strasbourg muistetaan Euroopan parlamentin, Euroopan neuvoston ja ihmisoikeustuomioistuimen toimipaikkana. Kaupungissa on noin 280 000 asukasta (alueella 460 000), joista suuri osa on nuorta väkeä: 24 % asukkaista on alle 20-vuotiaita ja 60 % alle 40-vuotiaita. Potentiaalisia joukkoliikennettä suosivia asukkaita on siis paljon.
Strasbourg on tunnettu laadukkaasta ja nopeasta kaupunkijoukkoliikenteestä. Strasbourg oli yksi ensimmäisistä ranskalaisista kaupungeista, joka otti raitiovaunut uudestaan käyttöön 1990-luvun alussa. 1960-luvulla raiteet oli poistettu kaduilta, mutta 1992 aloitettiin ensimmäisen uuden linjan rakennustyöt. Samalla rakennettiin myös lisää pyöräväyliä. Merkittävänä vaikuttajana oli tuolloin valtaan astunut uusi pormestari, jonka vaaliohjelmaan kuului raitiotieverkoston uudelleen rakentaminen. Se oli Ranskan valtion linjausten mukaista, sillä valtio on ohjannut kaupunkeja kestävämmän kaupunkiliikennesuunnittelun suuntaan lakien ja säädöksien myötä. Raitiotien käyttöönotosta alkoi Strasbourgin menestystarina, ja kaupunki panostaa edelleen vahvasti raitioliikenteeseen.
Kleberin aukiolla sijaitsee raitioliikenteen ”terminaali”. Raitiotietä ei ole erotettu jalankulusta keskustan kävelyalueella.
Strasbourg on malliesimerkki kaupungista, jossa koko liikennejärjestelmä ja -verkko on suunniteltu kokonaisuutena. Eri kulkutapojen – joukkoliikenteen, pyöräilyn ja autoilun – pääväylät ovat selkeitä, ja ne liittyvät toisiinsa solmupisteissä. Pitkämatkainen liikenne liittyy kaupunkiliikenteeseen rautatieasemalla, jonka ali raitiovaunut kulkevat. Rautatieaseman pohjakerroksessa on raitiopysäkki. Eri pääväylien väliin jäävät alueet, kuten asuinalueet ja keskustan eri osat, ovat sekaliikennevyöhykettä.
Kun raitiotie otettiin käyttöön 1992, kaupungin keskusta rauhoitettiin kokonaan autoliikenteeltä. Autoliikenne ohjattiin ydinkaupunkia kiertävälle kehätielle, jolta on pääsy eri puolille keskusta-aluetta. Bussitkaan eivät kulje ydinkeskustassa, vaan keskustan läpi on pääsy ainoastaan kävellen, pyörällä tai raitiovaunulla. Strasbourgin keskusta on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: kohtaamisvyöhyke (”olohuone”), 20-zone ja 30-zone. Kohtaamisvyöhykkeellä on panostettu erityisesti kävelyolosuhteisiin, ja 20- ja 30-zoneilla kadut on rakennettu niin, että pyöräily ja autoilu on turvallista samassa tilassa. Päämääränä on ollut vähentää henkilöautoilua kaupungissa ja rajoittaa autojen nopeuksia. Ydinkeskustan kävelyalueella raitioliikennettä ei ole erotettu kävelystä, vaan raitiovaunu kulkee ”kävelykadulla” Kleberin aukion laidalla. Isoja turvallisuusongelmia ei kuitenkaan ole ollut.Strasbourgin raitiotieverkosto on metromainen, minkä vuoksi matkustaminen raitiovaunuilla on nopeaa ja selkeää.
Linjastoa on vähän yli 50 kilometriä, joten se on Ranskan kaupunkien laajin. Raitioliikenne on saavuttanut Strasbourgissa laajan hyväksynnän. Asuinalueille halutaan bussin sijaan raitiovaunut, sillä niillä matkustaminen on kaikin puolin houkuttelevampaa. Bussit syöttävät raitiolinjaa, ja lisäksi niillä hoidetaan poikittaisyhteyksiä. Huomattavaa on, että kun ensimmäinen raitiolinja avattiin vuonna 1992, joukkoliikenteen käyttäjämäärät laskivat aluksi. Pian ihmiset kuitenkin löysivät raitiovaunut, ja joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat kasvaneet vuoden 1992 tasosta (42,5 miljoonaa) lähes kolminkertaiseksi (120,5 miljoonaa) vuoteen 2015 mennessä.
Keskustan ulkopuolella on liityntäpysäkkejä, joissa bussimatkustajat vaihtavat raitiovaunuun. Vaihto on tehty mahdollisimman sujuvaksi, joten ihmiset ovat hyväksyneet sen. Vaihtopysäkit ovat selkeitä ja toimivia, ja kaikkien raitiolinjoja risteävien bussilinjojen pysäkit ovat raitiovaunupysäkkien yhteydessä. Pysäkit ovat kaikin puolin laadukkaita. Ne ovat esteettömiä, pysäkki-informaatio on hyvä ja lipunosto on mahdollista pysäkillä olevista automaateista. Kleberin aukion laidalla on tyylikäs raitioliikenteen pääpysäkki, jossa kaikki eri suuntiin kulkevat raitiotiet pysähtyvät. Pysäkin ylle on rakennettu ympyränmuotoinen kate, joka sopii arkkitehtuuriin ja tekee pysäkistä helposti havaittavan.
Liityntä- ja vaihtopysäkki kaupungin pohjoispuolella. P+R-pysäköintitalo, pyörätelineet, bussilinjat ja raitiotielinja.
Kaupungin pohjoisosiin bussit kulkevat erillistä joukkoliikennekaistaa. Niitä on ajatus toteuttaa lisää.
Kaupungin jokaisen sisääntuloväylän yhteyteen on rakennettu Park and ride -pysäköintialue, jotka on helppo saavuttaa. Matkan jatkaminen joukkoliikennevälineellä keskustaan on tehty myös helpoksi. Pysäkki-informaatio on hyvä, ja matkaketjun hinnoittelu on toteutettu niin, että pysäköinti keskustan ulkopuolelle kannattaa. Käytännössä pysäköinti sisältyy raitiomatkan hintaan. Samoin pyöräilyn liityntä joukkoliikenteeseen on suunniteltu hyvin. Monille raitiovaunu- ja bussipysäkeille on rakennettu lukittuja Véloparcs-pyöräpysäköintitiloja, jotka toimivat matkakortilla. Niitä on 21 pysäkillä, ja paikkoja on 20–100 pyörälle pysäkin sijainnista riippuen. Pyörät saa myös ottaa mukaan raitiovaunuihin ruuhka-ajan ulkopuolella.
Strasbourgissa on tehty laaja henkilöliikennetutkimus viimeksi vuonna 2009, jonka mukaan kulkutapaosuudet kaupungissa ovat: henkilöauto 46 %, joukkoliikenne 13 %, pyöräily 8 % ja kävely 33 %. Kuitenkin joukkoliikenteen käyttäjämäärät ja pyöräilyn liikennemäärät ovat tasaisesti nousseet 2010-luvulla, joten oletettavaa on, että todelliset kulkutapaosuudet ovat muutaman prosenttiyksikön paremmat joukkoliikenteen ja pyöräilyn osalta. Autoliikenteen osuus on todennäköisesti vähentynyt. Strasbourgissa joukkoliikenne nähdään palveluna sekä kaupungin vetovoima- ja talouskasvutekijänä, minkä vuoksi sitä tuetaan jopa 60 %. Ihmisten halutaan jättävän autonsa kotiin mahdollisimman monella matkalla, jotta kaupungin viihtyisyys, turvallisuus ja liikkumisen sujuvuus ovat mahdollisimman hyvällä tasolla.
Pysäkki-infrastruktuuri on laadukasta. Pysäkit ovat esteettömiä, havaittavia ja informatiivisia.