Toimintojen sijoittelu on tärkeä avain
Liikenne on johdettua kysyntää. Liikkumisen kysyntään ja näin myös matkojen keskipituuteen vaikuttavat asumisen, työpaikkojen, kauppojen, vapaa-ajan tilojen sekä muiden aktiviteettien tilallinen jakautuminen. Näin ollen maankäyttö ja liikenne kytkeytyvät keskeisesti toisiinsa. Toimintojen sijoittelu vaikuttaa joukkoliikenteen kannattavuuteen merkittävästi. Jos esimerkiksi työpaikat ja asuminen ovat keskitetty, aamuisin ja iltapäivisin kulkuneuvot ovat täynnä toiseen suuntaan, mutta paluumatka tehdään tyhjällä kalustolla. Korkean asukastiheyden ja sekoitetun maankäytön myötä kaupungin sisäisillä matkoilla voidaan ylläpitää lyhyet etäisyydet lähtö- ja määränpäiden välillä. Matalat asukastiheydet ja keskitetyt toiminnot puolestaan lisäävät matkojen pituutta ja johtavat suurempaan henkilöauton kulkutapaosuuteen.
Nauhamainen kaupunkirakenne tukee joukkoliikenteen kehittämistä. Joukkoliikenteen runkolinjat liittävät maankäytöllisesti tiheät alueet toisiinsa, ja matkustajien kävely- ja pyöräilymatkat pysäkeille ovat kauttaaltaan lyhyitä. Nauhamainen rakenne mahdollistaa kaupungin kasvun joukkoliikennettä tukevalla tavalla, sillä aluekeskuksia voidaan rakentaa joukkoliikenteen ympärille kauemmaksi ydinkeskustasta. Tämä ratkaisu lieventää osaltaan kaupungin kasvupaineita ja asuntojen hintojen nousua tavalla, joka ei pakota ihmisiä asumaan kaukana joukkoliikenteestä. Tällä tavalla voidaan vaikuttaa myös liikkumisen kysyntään, sillä ihmisten ei tarvitse matkustaa pitkiä matkoja palveluiden ääreen. Pendelöinti ydinkeskustaan puolestaan on helpointa joukkoliikennettä käyttäen, kunhan pidetään huoli, että suuret työpaikkakeskittymät sijoittuvat joukkoliikennereittien varrelle.
Viisaalla maankäytöllä ja rakennusten sijoittelulla voidaan luoda oikoteitä kävelijöille ja pyöräilijöille ja parantaa näin pysäkkien saavutettavuutta. Matkat pysäkeille voivat olla pidempiä ja linjasto yksinkertaistettu, mikäli linjastolla ylläpidetään tiheää vuoroväliä ja aikataulut ovat täsmällisiä. Hollantilaisessa tutkimuksessa (Martens 2004) on todettu, että liityntäpyöräilymatkat kasvavat joukkoliikenteen nopeuden suhteessa. Hitaampien bussilinjojen pysäkeille pyöräillään korkeintaan 2−3 kilometrin päästä, kun nopeamman raideyhteyden varteen saatetaan pyöräillä yli 4 kilometrin matkoja. Huomattavaa on, että joukkoliikenteen ei tarvitse palvella koko kaupunkia. Esimerkiksi Utrechtissa joukkoliikennettä ei järjestetä alueille, missä ei ole riittävästi joukkoja, jotta järjestäminen on kustannustehokasta. 300 metrin kävelyetäisyys pysäkille kaikkialla kaupungissa ei ole ensiarvoisen tärkeä kriteeri.
Kaupungeissa liikenteen osalta päämääräksi on hyvä asettaa, että mahdollisimman monella matkalla mahdollisimman moni auto jää kotiin. Maankäytöllä vaikutetaan liikenteen kysyntään ja näin sillä on suoria liitännäisyyksiä taloudellisiin, ympäristöllisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Mitä vähemmän ja mitä lyhyempiä matkoja ihmiset tekevät, sitä vähemmän syntyy päästöjä. Vastaavasti ne matkat mitkä tehdään, tulisi ohjata mahdollisimman hyvin kestäviin kulkumuotoihin eli jalankulkuun, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen.
Kaupunkiliikenteen suunnittelussa päämääränä tulee olla,
että mahdollisimman monella matkalla mahdollisimman moni jättää auton kotiin.
Liikenneverkon suunnittelu ohjaa matkustuskäyttäytymistä
Pelkkä toimintojen hyvä sijoittelu ei kuitenkaan riitä ohjaamaan ihmisiä käyttämään kestäviä kulkutapoja. On olennaista ymmärtää, että ihminen valitsee lähes poikkeuksetta helpoimman ja nopeimman keinon liikkua. Vaikka matka olisi lyhyt, ihminen valitsee todennäköisesti auton kulkutavakseen, jos se on nopein ja helpoin väline käyttää. Siksi liikenneverkon suunnittelu on tärkeässä roolissa kestävien liikennemuotojen edistämisessä.
Joukkoliikenteen ja koko kestävän matkaketjun tulee kilpailla nopeudessa ja hinnassa autoliikenteelle. Hyvässä liikennejärjestelmässä joukkoliikenteen runkolinjat kulkevat omilla erillisillä väylillään suoraan esimerkiksi asuinalueilta keskuksiin, kun autoilijat joutuvat käyttämään kiertoreittejä. Sillä pystytään mahdollistamaan joukkoliikenteen nopeus henkilöautoon nähden. Liikenneverkossa siis priorisoidaan joukkoliikennettä yli yksityisautoilun. Tärkeä ohjaava vaikutus on pysäköinnin järjestämisellä asuinalueilla sekä työpaikoilla. Jos työpaikka tarjoaa työntekijälle ilmaisen paikan työpaikan kellarista, on joukkoliikenteen käyttö vähemmän houkuttelevaa. Tilanne kääntyy, jos autopaikasta peritään sen toteutuneet kustannukset.
Mikäli joukkoliikenne on helpompi ja nopeampi saavuttaa kuin oma auto, todennäköisyys joukkoliikenteen käyttöön kasvaa.
Myös mahdollisen liitynnän autoilusta ja pyöräilystä joukkoliikenteeseen on syytä olla vaivatonta ja selkeää, jotta kestävä matkaketju on kilpailukykyinen. Autolla pitää päästä helposti liityntäpysäköintiin ja pysäköintipaikkoja tulee olla riittävästi, jotta autoilijan ei tarvitse ”seikkailla”. Pyöräpysäköinnin turvallisuus täytyy olla taattua, ja joukkoliikenteen pysäkki-infran informaatioineen korkeatasoista, jotta kokemus helppoudesta ja mukavuudesta säilyy matkan kaikissa vaiheissa. Lisäksi pysäköinnin ja joukkoliikenteen hinnoiteltu pitää toteuttaa niin, että auto kannattaa jättää keskustan ulkopuolelle liityntäpysäköintiin keskustan pysäköintitalon sijaan. Last mile –palvelujen järjestämistä koskevat samat reunaehdot kuin muutakin liityntää. Saatavuus, nopeus ja hinnoittelu pohditaan osana kokonaisuutta, jotta palvelut ovat aidosti osa julkisen liikenteen järjestelmää.
Joukkoliikenteen ja maankäytön integroinnilla mahdollistetaan korkeammat asukastiheydet, parempi energiatehokkuus, pienemmät päästöt ja aktiivisempi elämäntyyli. Joukkoliikenteen ympärille rakentuneen ympäristön on todettu myös olevan kustannustehokkaampaa koko kaupunkitaloudelle ja mahdollistavan uusia ja onnistuneita julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömahdollisuuksia.
Kasvun veturina
Joukkoliikennettä edistävä maankäyttö tukee kaupunkien taloudellista ja tilallista kasvua. Laadukas joukkoliikenne parantaa alueiden saavutettavuutta ja edistää työvoiman nopeampaa liikkumista kaupunkiseuduilla. Saavutettavuuden myötä työn kysyntä ja tarjonta kohtaavat entistä paremmin ja samoin myös asiakaskunta pääsee liikkumaan laajemmin. Tiivis joukkoliikennekaupunki mahdollistaa toimintojen väliset lyhyet matkat, mikä voi vähentää työvoimakustannuksia, tehostaa kommunikaatiota, vähentää infrastruktuurin kustannuksia sekä parantaa yhteistyömahdollisuuksia yritysten välillä. Esimerkiksi Pariisin joukkoliikennesuunnitelmassa korostetaan joukkoliikenteen huomattavaa vaikutusta työntekijätiheyteen ja tätä myötä työntekijöiden tuottavuuteen
Toisiaan tukevat maankäyttö ja joukkoliikenne luovat
perustan kaupungin taloudelliselle ja tilalliselle kasvulle.
Kaupunkien talouskasvu on jatkuvassa vuorovaikutuksessa tilallisen kasvun kanssa. Joukkoliikenteen kehittäminen tai verkon laajentaminen voivat toimia katalyyttinä rakennetun ympäristön elvyttämisessä. Uudet joukkoliikenneverkot houkuttelevat uutta täydennysrakentamista ympärilleen ja tukevat näin yksityisiä investointeja kaupungissa. Esimerkiksi Lyonin uuden metrolinjan avaaminen nelinkertaisti urbaanin kasvun metron välittömässä läheisyydessä. Myös kiinteistöjen ja maan arvon on huomattu olevan korkeampia joukkoliikenteen reittien varrella ja erityisesti asemien läheisyydessä.
Työpaikkojen sijainti Kööpenhaminassa
2000-luvun alussa Tanskassa tutkittiin asemanläheisyyden vaikutusta työpaikkojen työmatkan kulkutapajakaumaan. Esimerkkiyrityksinä olivat Carl Bro (nyk. Sweco) ja Cowi. Carl Bro sijaitsi 2,4 kilometrin päässä Glostrupin asemalta, kun taas Cowi sijaitsi alle 300 metrin päässä Lyngbyn asemalta. Carl Bron työntekijöistä 12 % käytti työmatkaansa joukkoliikennettä. Vastaavasti Cowin työntekijöillä sama lukema oli kaksinkertainen (25 %). Carl Bron sijainti oli arvioiden mukaan vaikeuttanut rekrytointia.
Kaupunkien kasvaessa kestävän liikennejärjestelmän kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Suurien ihmismäärien liikuttaminen tehokkaasti on mahdollista vain joukkoliikenteellä, jonka tulisi saada kaikki mahdollinen tuki ympäröivältä yhdyskuntarakenteeltaan. Vastavuoroisesti joukkoliikenne mahdollistaa uuden yhdyskuntarakenteen muodostumisen kestävällä tavalla. Suunnittelussa kokonaisuuden tarkastelu on välttämätöntä.
Joukkoliikenteen ja maankäytön integrointi strategisella ja operatiivisella tasolla on kestävän kaupungin ydin.
Lähteet:
Hartoft-Nielsen, Peter (2015): ”5 byudviklingsstrategier til grøn omstilling af mobilitet”, ByPlan 4/2015.
Martens, Karel. 2004. The bicycle as a feedering mode: experiences from three European
countries. Transportation Research Part D 9, pp. 281−294.
Petersen, R. & Schäfer, C. (2004). Land Use Planning and Urban Transport, A Sourcebook for Policy-makers in Developing cities. Module 2a. Deutsche Gesellschaft für Technische Zusammenarbeit GmbH.
UITP. (2014). Investing In Public Transport Infrastructure As Part Of The Eu Package For Jobs, Growth And Investment. Position Paper of the International Association of Public Transport. Belgium.
UITP. (2009). Integrating public transport & urban planning: a virtuous circle. A UITP position paper. Belgium.