Hinnoittelu

Hinnoittelun tavoitteena on tehdä joukkoliikenteestä houkuttelevaa ja kustannustehokasta sekä kasvattaa joukkoliikenteen kulkutapaosuutta. Kyseessä on haastava tasapainottelu lipputulojen ja käyttäjämäärien välillä. Liian suuri hintojen korotus ei ole yhteiskuntataloudellisesti kovin kannattavaa, sillä hinnan korotus johtaa kasvaneisiin liikkumiskustannuksiin ja lisää henkilöautoilun kysyntää, mikä näyttäytyy kasvaneina ruuhkina ja näiden aiheuttamina haittavaikutuksina. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että mitä suurempi kaupunki ja palvelutasoltaan korkeampi joukkoliikenne on kyseessä, sitä vähemmän joukkoliikenteen hinnalla on vaikutusta kulkutavan valintaan. Tämä tulos kertoo siitä, että ihmiset valitsevat kulkumuotonsa ensisijaisesti yksinkertaisuuden ja helppouden vuoksi.

Kaupunkien joukkoliikennettä subventoidaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta julkisen vallan, usein kaupungin tai valtion, toimesta. Joukkoliikenteen subventiossa voidaan erotella infrastruktuurin ja operoinnin subventio, ja täten subventioasteet kaupungeittain voivat vaihdella huomattavasti. Helsingissä HSL:n n. 50% subventioaste sisältää infrastruktuurikustannukset, mutta esimerkiksi Münchenin joukkoliikenteen operointia ei subventoida ollenkaan, sillä järjestelmä on erittäin tehokas ja käyttäjämäärät suuria. Julkinen valta tekee kuitenkin merkittäviä panostuksia joukkoliikenteen infrastruktuuriin, mitä ei ilmoiteta subventioasteessa.

Joukkoliikenteen kysyntäpiikit, vaihtelevat käyttäjämäärät sekä erilaiset lipputyypit tekevät joukkoliikenteen hinnoittelusta haastavan palapelin. Korkean kysynnän aikana kustannukset matkustajaan kohden ovat pienemmät, mutta korkea kysyntä voi vaatia lisätarjonnan tuottamista, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia. Puolestaan matalan kysynnän aikana kustannukset matkustajaa kohden kasvavat, sillä kaluston kapasiteettia ei saada käytettyä yhtä tehokkaasti.

Suuremman kapasiteetin joukkoliikennelinjoilla kysyntäpiikkien aiheuttamiin ongelmiin –muihinkin kuin taloudellisiin – pyritään vaikuttamaan hintadifferoinnilla. Korkean kysynnän aikana hintoja nostetaan reaktiivisesti ja puolestaan matalan kysynnän aikana hintoja lasketaan, jotta ihmisiä houkuteltaisiin käyttämään joukkoliikennettä tasaisemmin ympäri vuorokauden.

Tämän tutkimuksen joukkoliikennekaupungeissa on käytössä myös hyvin monenlaisia lipputyyppejä, mikä tekee joukkoliikenteen taloudesta monimutkaisen. Vaikka lipputyypit vaihtelevat kaupungeittain, voidaan tunnista kolme eri peruslipputyyppiä:

• Kertalippu: jokaiselle matkalle oma kertaluontoinen maksu
• Turistilippu: tietylle matkamäärälle (5, 10 jne.) lippu, joka on kokonaisuutena halvempi
• Rajaton lippu: rajaton määrä matkustamista joukkoliikenteellä (Viikko, kuukausi, vuosi)

Tariffijärjestelmä

Joukkoliikenteen hinnoitteluun kuuluu olennaisesti tariffijärjestelmän ja sen alueiden määrittäminen. Tariffijärjestelmän tulisi olla läpinäkyvä, reilu ja helposti ymmärrettävä, mutta toisaalta sen tulisi tarjota riittävät tuotot myös joukkoliikenteen järjestäjälle. Tariffien keräys voi perustua joko vyöhykkeisiin tai matkustettuihin kilometreihin. Myös lukuisia hybridejä näistä on käytössä eri puolilla maailmaa, mutta tärkeää on valita jokaiselle alueelle sopivin järjestelmä. Aluetariffissa hinnat määräytyvät kuljettujen alueiden määrästä ja kilometripohjaisessa kuljettujen kilometrien mukaan.