Esteettömyys

Euroopassa noin 15 % ihmisistä on liikuntarajoitteisia. On muistettava, että jossain vaiheessa elämää olemme kaikki liikkumis- tai toimintarajoitteisia, eikä esteettömyys ole näin ollen vain marginaaliselle joukolle suunnittelua. On arvioitu, että jokainen meistä on 40 % elinajastaan jollain tapaa esteellinen liikkumaan. Nykyään puhutaankin suunnittelussa Design for all tai Universal design –konsepteista, joissa liikkumisympäristö suunnitellaan sopivaksi kaikille käyttäjille mahdollistaen vapaan liikkumisen siellä. Esteettömän suunnittelun ei pidä ajatella olevan kallista tai päälle liimattua, vaan suunnittelun lähtökohta.

Keskimääräisen eliniän kasvun myötä joukkoliikennettä käyttävät yhä useammat seniorit, joiden liikuntakyky voi olla rajoittunut tai liikkuminen muutoin hidasta. Liikuntarajoitteisilla ja vanhuksilla on usein puutteelliset mahdollisuudet arkipäiväisiin toimintoihin, kuten työssäkäyntiin, terveydenhuoltoon ja vapaa-ajan aktiviteetteihin. Esteetön joukkoliikenne mahdollistaa näiden asiakassegmenttien itsenäisen liikkumisen. Esteetön liikkumisympäristö mahdollistaa sujuvan liikkumisen myös muille, kuten lastenrattaita työntäville, suurten kantamusten kanssa kulkeville, pienille lapsille tai kävelykeppien kanssa liikkuville. Esteetön joukkoliikenne parantaa kaikkien joukkoliikenteen käyttäjien kokemusta.

Näkö- ja kuulovammaisten tarpeet tulee ottaa huomioon suunnittelussa, mikä ilmenee mm. ohjaavina merkintöinä asemalaitureilla ja terminaaleissa. EU säätelee ja ohjaa rautatieasema-alueiden ja junakaluston esteettömyyden suunnittelua ottaen huomioon liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt. Euroopan komission asetus 1300/2014, PRM YTE on vammaisten ja liikkumisesteisten henkilöiden esteetöntä pääsyä Euroopan Unionin rautatiejärjestelmään koskeva yhteentoimivuuden tekninen eritelmä (engl. Persons with Reduced Mobility, PRM TSI), jota noudatetaan Euroopan unionin rataverkolla.

Miksi esteettömyyteen tulee panostaa

Sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen voidaan vaikuttaa tarjoamalla esteetön joukkoliikennekokemus kaikille kansalaisille. Jokaisen tulee voida hyödyntää joukkoliikennettä elintasostaan tai liikuntakyvystään riippumatta. Esteetön joukkoliikenne aktivoi kaikkia kansalaisia liikkumaan ja kannustaa aktiivisempiin elämäntyyleihin, mikä pitkällä tähtäimellä vähentää yhteiskunnalle koituvia kustannuksia, sillä esimerkiksi eläkeläiset voivat ylläpitää liikuntakykyään pidempään ja liikuntarajoitteiset voivat hyödyntää palveluita vaivattomammin. Perinteisen joukkoliikenteen esteettömyys mahdollistaa laajemman käyttäjäjoukon keräämisen, jonka myötä yhteiskunnan varoilla toimivaa palvelu- ja taksiliikennettä voidaan vähentää tai se voidaan järjestää keskitetymmin. Olennaista joukkoliikenteen esteettömyydessä on ymmärtää sen laajemmat, kansanterveydelliset vaikutukset.

Heikoimman ehdoilla

Joukkoliikenteen esteettömyyden tulee kattaa koko matkaketju lähtöpisteestä määränpäähän. Siihen kuuluvat esteetön pysäkki-infrastruktuuri sekä esteetön kalusto, asemanseudut ja reitit pysäkeille. Pysäkeillä esteettömyyttä voidaan parantaa sijoittamalla se lähelle palveluita, mitoittamalla pysäkki samalle korkeudelle joukkoliikennevälineiden kanssa, rakentamalla loivia ramppeja pysäkeille sekä tarjoamalla tilavat odotustilat mm. pyörätuolien käyttäjille. Vastaavasti kulkuneuvoissa esteettömyyttä voidaan parantaa matalalattiaisilla kulkuneuvoilla sekä kulkuneuvoon asennettavilla rampeilla, leveillä ovilla ja tilavalla käytäväsuunnittelulla.

Tunne asiakkaasi. Monet heistä tarvitsevat esteettömyyttä.

Strasbourgin raitiovaunuissa ovet ovat leveitä ja raitiovaunut ovat matalalattiaisia. Pysäkiltä on esteetöntä siirtyä kulkuneuvoon.

Kaikille Strasbourgin pysäkeille pääsee loivia ramppeja pitkin.

Suomen oloissa esteettömyyden kannalta tärkeäksi tekijäksi nousee pysäkkialueiden talvikunnossapito. Liukkaus, sohjo ja erityisesti jäätynyt loska hankaloittavat niin pyörätuolilla liikkuvan kuin lastenrattaita työntävän liikkumista. Ohjaavien laattojen talvikunnossapito voi usein olla hankalaa, kun auran terä kuluttaa ohjaavat urat tai poimut laatoista pois. Keskeisimmillä pysäkeillä tulisikin harkita esimerkiksi lämmitystä, jotta turvallinen ja esteetön kulku voidaan taata läpi vuoden. Kunnossapitoon tuleekin osoittaa riittävästi resursseja, jotta taso säilyy läpi talvisten kuukausien. Koneellisen talvikunnospidon ollessa haastavaa, on tartuttava lapioon ja harjaan. Tämä maksaa, mutta on monin paikoin esteettömyyden edellytys. Laadukas joukkoliikenne vaatii tuekseen laadukkaan talvikunnossapidon. 

Uumajassa pysäkkialueet ovat lämmitettyjä, jolloin sohjoa ja jäätä ei muodostu pysäkille.

Suuremmilla joukkoliikenneasemilla asemasuunnitteluun tulee keskittyä ennen kaikkea tehokkuuden mutta myös esteettömyyden näkökulmasta. Asemalaitureille tulee päästä hisseillä tai liukuportailla, mutta toisaalta matkustajia on hyvä kannustaa käyttämään myös portaita. Utrecht Centraal –asemalla portaat on sijoitettu liukuportaiden ”eteen”, minkä on todettu lisäävän tavallisten portaiden käyttöä. Yksinkertaisella keinolla voidaan kannustaa hyötyliikuntaan.

Myös kuulo- tai näkövammaisille tulee tarjota informaatiota joukkoliikenteestä. Tämä voidaan toteuttaa visuaalisesti selvällä informaatiolla tai vaihtoehtoisesti näkövammaisia helpottavilla ääni-informaatiolla pysäkeillä ja busseissa. Karlstadissa on tiettyjen linjojen bussien ulkopuolella kaiuttimet, joiden kautta automaatti kertoo pysäkeillä, mikä linja on kyseessä. Lisäksi bussien sisällä on kuulutukset ja pysäkeillä painonappeja ääni-informaatiota varten. Tänä päivänä ääni-informaatio on yhdistettävissä nykyaikaisiin lippu- ja informaatiojärjestelmiin, mikä mahdollistaa helpon asennuksen liikennevälineisiin. 

Karlstadin keskussairaalan pysäkillä näkövammaiset saavat monipuolisesti ääni-informaatiota.

Keskussairaalan lisäksi painonappeja on sijoitettu tietyille pysäkeille, joita näkövammaiset käyttävät. Niitä on muun muassa näkövammaiskeskusten läheisyydessä.

Lähteet:


Wanita, K. P. & Masyrakat, K. (2010). A Review of International Best Practice in Accessible Public Transportation for Persons with Disabilities. Ministry of Women, Family and Community Development.